Mahdollisuudet voivat piiloutua vain siksi, että energiaa ei ole riittävästi niiden havaitsemiseen. On tärkeää pitää huolta omasta jaksamisesta, koska vain sen kautta elämässä edistyminen mahdollistuu. Vastuu omasta tilasta kuuluu itselle. Siihen ei voi kukaan toinen vaikuttaa, vaikka kovin mieluusti ihminen sysää syyt muiden niskoille.

Elämän rosot ja särmät tekevät matkanteosta vaivalloista, mutta antavat mahdollisuuden kasvuun ja voimistumiseen. Henkinen ihminen luo ratkaisuja, eikä uhriudu kovienkaan haasteiden edessä. Aina on olemassa mahdollisuuksia, ne tulee vain löytää.

Tulla tyhjäksi ja olla silti täynnä. Merkillisiä kokemuksia, joita on mahdotonta selittää tai tehdä ymmärrettäväksi. Kokemus on kuitenkin todellinen ja hyvin syvällinen. Syvällisyys tarkoittaa henkistä ulottuvuutta, näkymättömyydessä olevaa tilaa. Siellä ihminen on itsensä kanssa yksin.

Itsensä kanssa yksin oleminen avaa aivan uudenlaisen näkymän. Itsen hahmottaminen ei ole mahdollista ihmisvilinässä koska kaikki vaikuttavat kaikkeen. Suojauksista puhuttaessa on hyvä muistaa ketä varten suojausta tarvitsee. Mikä on se paha, joka väijyy ja voi ottaa valtaansa? 

Ei ole olemassa muuta kuin itse. Itsen syvyyksistä yhteys hyvään tai pahaan on olemassa. Minkä voiman valtaan päästän itseni? Itseltänikö minun on suojauduttava? Itsellenikö minun on annattava lopulta anteeksi? 

Paraneminen pahasta tarkoittaa hyvän esille tuloa. Hyvä valtaa koko ihmisen ja elämän, jota ihminen ilmaisee.

Lopulta tietoisuus siitä, että minulta tai yhdeltäkään ihmiseltä ei puutu mitään, vapauttaa henkisen olemuksen täyteen elämään. Mitä minä tarvitsee ollakseen onnellinen, terve, hyvinvoiva, rakastettava, rakas? Haluamisen sijaan tarvitaan tyytymistä. Minulla on jo riittävästi kokemuksia. Minulla on riittävästi elämää. Minä olen minä. Ole sinä sinä. Sinullakin on riittävästi kaikkea. Yhdessä annamme pois kaiken joutavan päiväisen ja tyhjentyessämme löydämme tiemme toistemme luo. 

Emme ole olleet eksyksissä toisistamme, koska askellamme rinta rinnan. Hengitämme samaa ilmaa ja näemme yhden kuun ja auringon. Vaikka olet kaukana, olet aivan lähellä. Tunnen sinun ajatuksesi ominani ja mikään ei voi erottaa niitä. 

Ykseyden päätytyyä tulee yhteys, joka ei voi loppua koskaan. Miksi murehtisin siitä, mitä en näe? Miksi hamuaisin hänen kättään, joka ei ole paikalla, mutta on läsnä? 

Minulta ei mitään puutu tietoisuus vapauttaa minut haluamisen ikeestä.

Sanotaan " Älä usko ihmeisiin!" Miksi ei? Pelkäämmekö, että on sittenkin olemassa jotakin muuta, kuin vain tämä realistinen maailma ihmisineen? Halumme selvittää ja sanoittaa kaikki tapahtumat järkiperäisesti, on merkki materialistisesta ajattelusta. Aineellinen maailma ei tunnista ei aineellista ulottuvuutta. Mitä ei voida silmin nähdä tai käsin koskettaa, ole olemassa. 

Ihmeet eivät ole sattumia. Niillä on selkeä historia, kun vain suostuu pysähtymään ja tarkastelemaan asioita laajemmasta perspektiivistä käsin. Kovin helposti kuittaamme ihmeet mukaviksi sattumiksi. Onhan sanottu, että enkeleistä ja heidän toimistaan käytämme nimitystä sattuma. Enkelit eivät piittaa, mitä nimeä me heistä käytämme, koska se ei muuksi muuta sitä todellisuutta, missä kaikki ilmenee. 

Mikäli avaamme mielemme vähän laajemmalle ja lakkaamme kontrolloimasta huomisia, ihmeet alkavat ilmaantua. Niiden ilmaantuminen elämään tuo toivon selviytymisestä ja antaa uskon varjeluksesta. 

Koko elämä on itsen kuulostelua, elämän tarkoituksen etsiskelyä. Niinä aikoina, kun kaikki ulkoinen merkitsee enemmän, ei itsetutkiskelulle jää aikaa. Kaikki muu on tärkeämpää ja merkityksellisempää. Jossakin kokemuksessa on valtava oppi ja sen valtavuuden äärelle moni uupuu. Koko elämä murtuu ja muutokset vyöryvät arkeen, ihmissuhteisiin, asumiseen, toimeen tulemiseen, arvomaailmaan, ystäviin jne. Tuossa kokemuksessa on kaksi vaihtoehtoa. Ottaa oppi vastaan tai olla ottamatta.

Opin vastaan ottaminen muuttaa ihmisen ja ihmisen muuttuessa koko elämä muuttuu. Opiksi ottamattomuus suistaa kokijan ns. uudelle kierrokselle. Uusi kierros tuo samat vanhat asiat eteen, ehkä vähän eri muodossa, mutta niihin kätkeytyvä oppi ei muutu. Pään lyöminen seinään, vanha koira ei opi sanonnat kuvaavat asennetta, jolloin ihminen ei suostu ottamaan uutta suuntaa tai asennetta.

Ihmisten kesken ja välillä karmamme eli syyn ja seurauksen laki todentuu. Sukulaiset ja ystävät sekä vihamiehet ovat elämässä syystä. Veteen piirretty viiva, jota et voi havaita paljailla silmillä, erottaa jyvät akanoista. Joissakin ihmisissä on magnetismiä, jota et voi järjellä selittää. Toisia et vain voi sietää, etkä tiedä tai muista syytä, miksi niin on. Kaikilla heillä on erityis merkitys sinulle ja ainoa keino selvittää asiaa, on ottaa selvää, mistä todella on kysymys.

Kasvaminen ihmisenä tapahtuu ihmisten kanssa käydyssä vuorovaikutuksessa. Käsillä olevat asiat laukaisevat tietyn mekanismin, joka kuvastaa suhdetta itseen ja toiseen. Viha, kauna, kateus ja kyräily merkitsevät selvittämättömien asioiden vyyhteä kaukana menneisyydessä. Ilo, onni, rakkaus ja välittäminen ovat puolestaan ymmärryksen ja sopusoinnun merkkejä. 

Epäsopu ja riidat ovat tulleet elämään siksi, että vihdoinkin kaksi ihmistä, sielua, pääsisivät selvyyteen ja sopuun keskenään. Kuinka tilanne etenee on osallistujien päätettävissä. Sopimisen aikaan saaminen, on suuri henkinen koho kohta. Riidan jatkuminen ja syveneminen tietää uusinta otteluita ja karvaita tappioita ennemmin tai myöhemmin. Ihmisinä emme pääse kuin koira veräjästä, koska vastaamme teoistamme itsellemme ja elämällemme.

Viisaus toimia ei ole pelkästään aivojen rationaalisen puolen alaisuudessa. Ihmisenä olemme henkisiä olentoja fyysisessä kehossa. Todellinen viisaus on järjen ja sydämen tasapainosta sytynyttä. Sydämessä asuu ikiaikainen viisaus ihmisenä kasvamisesta ja päässä looginen kyky järjestellä asioita juuri tässä ja nyt. Tunteet ovat osa prosessia ja niiden tarkoitus on antaa inhimillisyyttä, mikä merkitsee anteeksi antamisen herkkyyttä ja kykyä empatiaan eli myötäelämiseen.

Kylmä ja kova ihminen on tukahduttanut sydämensä. Puolinainen elämä vieraannuttaa arjesta, ihmisistä ja onnellisuudesta. Sydämen hoitaminen on anteeksi antamisen prosessi. Vähitellen sydän avautuu ja energia virtaa tasapainottamaan päätä eli loogista järkeilyä. Hengittämällä oman energiasysteemin läpi syvään ja tietoisesti auttaa.

Kaikki mahdollisuudet ovat löydettävissä totuus tasosta eli muuttumattomasta Jumalasta ja hänen oikeudenmukaisuudestaan. Sinne on suora tie, vaikkakin se on pitkä, vaivalloinen ja voimia kysyvä. Havahtuminen oman itsen kasvamiseen ihmisenä on varma merkki oikeasta suunnasta. Niin kauan, kun hortoilemme sattumanvaraisesti sinne sun tänne, kulutamme aikamme ja energiamme, epätoden ylläpitämiseen.

Olen etsinyt kysymyksiä ja niihin sopivia vastauksia, koko tähän astisen elämäni. Olen sovittanut tuhansia avaimia erilaisiin lukkoihin ja yksikään ovi ei ole auennut. Ihmettä täynnä, miksi ei yhtään helpommalla?

Väärästä ei tule oikeaa, vaikka kuinka uskottelisi. Jatkuva väärässä oleminen uuvuttaa, koska kaikki käy aina vain vaikeammaksi. Vaihtoehdot lakkaavat ja lopulta jäljelle yksi ja ainoa asia. Kaikista maailman vaihtoehdoista ainoa tosi.

Tosi ei lakkaa olemasta. Se on vertaamaton ainutlaatuisuudessaan. Minun tieni on kulkemista totuudessa, vaikka torjun sen tietämättömyyteni vuoksi. Vasta, kun ymmärrän alan tajuta elämäni merkityksen.