Inspiraatiosta syntyneet
Havaintoja elämästä kirjoitukset face bookissa syntyvät usein aamuyön tunteina. Koen hengen sanat ja siirrän ne suoraan sivulle. Olen lopettamassa Fb sivujani ja siirrän kirjoitukseni tänne. Täältä voit löytää lohdun ja voiman sanoja. Toivotan Sinut tervetulleeksi tänne. Voit jakaa linkkiä vapaasti, koska tiedän monen kaipaavan sanoja siunaukseksi ja lohdutukseksi. Olen valon kanava, Jumalan armosta, enkä tee itsestäni yhtään ainoaa kirjainta.
Siirrän tähän alkuun joitakin kirjoituksia, jotka puhuttelivat itseäni suunnattomasti. Hengen maailma on täynnä valoa, sen keskiössä olevat mestarit jakavat kaiken pyynteettömästi ja rakkaudesta ihmistä kohtaan. Ole sinuattu sisareni ja veljeni, antakoon tämä sivusto sinulle tarvitsemaasi tukea, lohtua ja voimaa. Muista ettet koskaan ole yksin, yksinäinen voit olla. Senkin tunteen keskellä muista, että voit sallia itselle levollisen tilan. Älä anna minkään rikkoa rauhaasi. Pidä katseesi kiinnitettynä Jumalaan, älä käännä silmiäsi pois hänestä vaikka maailma ympärilläsi huutaa. Jokainen meistä on samalla matkalla kotia kohti. Jokaisella on oma elämä jyvitettävänä, siitä ei ole eikä tule poikkeusta. Jää rauhaan. Amen
Alkuun
Minä/sinä, rakkaudesta syntynyt ja siitä elämän saanut, piilotan pyhimmän tarkoin, jottei maailma sitä pääse tuhoamaan. Kuinka syvälle sydämeni perimmäiseen nurkkaan minun se on
vietävä, kasattava mustia kiviä, hiiltä, mutaa ettei yksikään pääse sitä satuttamaan. Suljen sen kymmenen lukon taakse ja avaimet heitän tuuleen ja tuleen. Enää en itke rakkauden tähden. Enää
ei kyyneleet vuoda pahuuden vuoksi.
Menkää, juoskaa, tuhotkaa. Tappakaa pienimmistä isoimpiin, sitähän varten tulitte ja siksi lähdette täältä. Ulottuvillanne oli
totuus ja valitsitte valheen. Hipaisitte pyhää kirkkautta ja käännytte mustaan pimeään. Sen syöveri kiihottaa alhaista alennustilaa. Sinne kuulutte ja sinne jäätte, ylös teistä ei ollut nousemaan.
Kannan omaa suruani eikä kukaan voi tietää, ei tarvitse osaa ottaa. Kykenen tämän matkani taittamaan onhan käteni Luojan kädessä, tulkoon mitä tulee...
Mikä muuttui?
Metsässä
puut huojuttavat oksia ja auringonvalo kultaa runkoja. Polulla kimmeltää vesipisaroita, sulanneen lumen tuoksu.
Sininen taivas ja värien kirjo taivaanrannassa viestii illan olevan tuloillaan.
Linnut ovat hiljaa, ne kuulostelevat, mikä on muuttunut?
Muutunko minä?
Taivunko ja jään tähän, polkemaan paikoilleen?
Annanko itseni
murtua ja suostun muutokseen kasvun kautta?
Tätä elämä tarjoaa näinä hitaina viikkoina, liikkumattomia tuokioina. Itseni näkyväksi tuloa, piirteiden kirkastumista.
**********
Totta se on, jälleen syntymä. Kokemusta ei voi tehdä tyhjäksi sillä, ettei joku ymmärrä elämän
mekanismeja. Huutaa tyhjän perään ja pitää valetta yllään.
Sielun matka tähän ajankohtaan on seurauksien summaa. Kaikki kokemukset värittävät elämän
arjen, paljonko pahaa, paljonko hyvää.
Tulin tähän toteuttaakseni missioni, pyhittääkseni sen minkä todeksi tunnen, tiedän ja ymmärrän. Ollakseni valo,
joka ei taivu varjoja kumartamaan. Ei suostu pelkoon ei paniikkiin.
Ota vastuu, kestä seuraus ja ymmärrä. Sinä sinussa, sinun todellisuutesi. Hyvää varten pahan kautta. Yksinkertainen
totuus, josta ei ole tulkintaa. Aina löytyy tie josta matka jatkuu, aina on ikuisuuden ydin, joka ei pääty.
***********
"Vaikka
minä(me) vaellamme pimeässä laaksossa, en (emme) pelkää mitään pahaa."
Niin kauaksi olemme jouduttaneet askeleemme. Niin pimeään laaksoon, että pelko on tartuttanut
kuoleman mieliimme. Unohduksen pimydessä haparoimme ja sävähdämme, jos joku, yhtä eksynyt, kysyy suuntaa.
Tällä matkaosuudella punnitsemme uskomme, mittaamme rakkautemme.
Tässä kokemuksessa tulemme tietämään, keitä me olemme, pelkureita vaiko rohkelikkoja. Moni konttaa jo! Usea on jähmettynyt liikkumattomuuteen, odottaa viimeistä tuomiota. Vielä on niitä, jotka jaksavat kirota
elämää, omaa aikaansaannostaan. Lauma juoksee henkensä edestä, itseään pakoon, kun kuoleman markkinamiehet lyövät rumpua uhrauksille elämästä.
En
minä pelkää mitään pahaa. Miksi pelkäisin? Enhän enää tunne yhtäkään, vaikka vastaan tulevat. Ei yhdenkään kädet halaukseen avaudu. Poissa on ihminen, tilalla hengetön pelkuri.
Eikä minusta ole rikkomaan tätä näytelmää...
Markkinamiehet käärivät rahaa. Ahne ei piittaa, kun leipä köyhiltä loppuu. Ja köyhä
kituu pelkojensa saartamana, eikö Vapahtaja jo tule? Antaisivat jo sen viimeisen piikin, että loppuisi tämä tuska.
Kuinka tyhjäksi tyhjä voi tulla? Kuinka paljoksi paljo voi kasvaa?
Äärettömyyttä ei voi kukaan hinnoitella eikä Jumalaa mitätöidä.
*********
Voitko
ajatella yhteyttä, jonka saat aikaan keskittymällä? Mieti kuinka sinun tahtosi, toiveesi, ikäväsi Energia sinkoutuu yli ajan, tilan ja paikan, sinne missä Hän on.
Voitko
ajatella, että luomasi Energia säie on todellinen? Ja Hän tunnistaa sinut. Hän voi vahvistaa säiettä omalla energiallaan. Yhteys on henkinen ja tuntuu myös kehossa.
Henkinen
yhteys lapsiin, ystäviin, rakatettuun jopa lemmikkeihin tässä maailmassa, mutta myös henkimaailmaan siiryneisiin on siten olemassa. Kyse on henkisestä keskittyneisyydestä mikä liittyy elämän totuuteen, rakkauteen
joka on Luoja.
Rakkaus on voima, joka ilmentyy kuin sähköinen varaus. Voitko ajatella, kun yhteytesi todellistuu tulet lähemmäksi aitoa merkitystäsi, luovaa potentiaalia, sielutietoista
ihmistä.
Sydämen usko ja pään ymmärrys yhdistettynä tahtoon avaa uuden elämän tason. Ajalla, tilalla, paikalla ei ole sitovaa voimaa henkeesi.
Tietoiseksi tuleminen on tätä. Hengessä syntynyminen on väylän luomista itsestä päin kaikkiallisuuteen. Voimistu hengessä rukoile, meditoi, vaikene.
Näinä
hiljaisuuden ja pysähtyneisyyden päivinä on aikaa ja tilaisuutta löytää vihdoinkin tie itsensä luokse. Maailman melskeen hiljentymisellä on suuri merkitys. Sinulla on mahdollisuus syntyä uudeksi. Saada yhteyetesi
kuntoon, tulla osalliseksi todelliseen elämään.
********
Ihminen taipuu totuuteen lopulta. Miljoonien yrityksien jälkeen hän seisoo sen matalan
oven edessä ja kolkuttaa. Miljoonien kaatumisen kasvattamana hän on vihdoin valmis kumartamaan päänsä alas. Loukkaantumisensa keskellä hän vihdoin tajuaa elämästään jotakin suunnatonta, eikä enään
pintaan tyydy.
Etsiminen päättyy sinä siunaamaan hetkenä, kun valo pääsee läpi, mustuuttaan huutavaan huoneen. "Emme etsineet emmekä kolkuttaneet, emme välittäneet
riittävästi. Yritimme vain olla jotakin mitä emme ole. Tarrauduimme toisiimme ja hukuimme."
En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan, mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle
maan.
Pyytävä saa, etsivä löytää, kolkuttavalle avataan.
Pyydän ymmärrystä, etsin rauhaa, kolkutan viisauden ovelle, sydämeni ikiaikaiseen
toteen.
Olen olemassa ja elän. Minussa minä asun, mutta ennen en kotiani noteerannut. En pitänyt riittävänä ja maailmaan eksyin. Hienojen pytinkien keskellä itkin. Mikään ei riitä tyhjyyttä
täyttämään, kun totuus loistaa poissaolollaan.
Nyt olen kotona. Itsessäni ja itsestäni päin koen todellista elämää. En tarvitse turhuutta enkä ikävöi.
Kaikki on hyvin kun annan olla. Sallin itselleni elämän.
*******
Värähtely on energiataajuutesi. Korkea/nopea on valoa, matala/hidas pimeää.
Valo on rakkaus, pimeä on pelko.
Mitä enemmän rakkautta, sen läpäisevämpää tietoisuutta ja ymmärrystä.
Mitä enemmän pelkoa,
sen suppeampaa tietoisuutta ja ymmärtämättömyyttä.
Asenne, ajatus, sanat ja teot kuvastavat energian laatua. Elämän arki värähtelee sillä taajuudella millä
olet. Jokainen ilmentää itseään ominaisella tavallaan. Elämä on sitä mitä ihminen on.
Kasvu ja edistyminen tapahtuu kohti valoa=rakkautta. Pitäytyminen pimeässä=pelossa
on merkki keskeneräisistä kasvun prosesseista, karmallisista suhteista. Todellinen edistyminen on anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen.
Pimeässä pelossa elämä on taistelua.
Valossa rakkaus tuo vapautuksen kärsimyksestä. Prosessi edistymiseen on käynnissä koko ajan, jokaisella. Sitä ei voi pysäyttää mutta se voi olla tuskastuttavan hidasta, riippuen karmallisista asioista.
Ne jota ovat edistyneet valon taajuuksille voivat nähdä pimeydessä tarpojat. Pimeässä olevat eivät näe valoa, eivätkä erota siinä taajuudessa olevia. Heidät voidaan nimetä uhkaksi
tai oudoiksi.
Saata itsesi kasvuun ja edistykseen. Se on sinun elämäsi, sinun merkityksesi. Huomaat kyllä muutokset ja olemmehan kaikki samalla matkalla, jokainen juuri omimmalla asemalla.
******
Totuus ei piiloudu pimeään, sen agenda on valo. Ihminen näkee/kokee sen mihin uskoo. On niitä, jotka eivät näe valoa/totuutta, koska ovat
suunnanneet huomionsa pimeään ja sitä totena pitävät.
Kuitenkin jokainen joutuu itsensä kohtaamaan ja tajuamaan oman tilansa. Tajuamaan tietämättömyytensä
merkitykset ja pitäytymisensä seuraukset.
Valossa ei ole pelkoa. Ei vääryyttä eikä vihollisia. Valossa kylpevä maailma on täynnä rakkautta, koska valo on rakkaus.
Mikä on sinun tilasi tässä? Pelkäätkö?
Niin paljon on pimeää, kuin pelkoa.
Rakastatko?
Niin paljon on valoa,
kuin rakkautta.
Tee jotakin todellista!
Sytytä valosi, Rakkautesi! Pimeys kaikkoaa ja saat rauhan. Valossa tiedät mitä tulee tehdä, mihin mennä.
Rukoile kanssani: Taivaallinen Isäni, olen vaeltanut pimeässä tähän asti. Kaatuillut ja kompuroinut epätodellisessa. Tehnyt asioita, jotka ovat pimeän pelon seurauksia.
Rukoilen
Sinua armahda minua. Auta minua tulemaan valoosi.
Auta minua pitämään pintani, kun maailman varjot kiskovat. Armahda minua! Minusta itsessäni ei ole valoa yllä pitämään vaan sinun armostasi alan
valosi totuutta kajastamaan. Tätä minä rukoilen kaikesta sydämestäni ja sielustani poikasi Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Elät
rakkaudessa
Henki puhuu pieneen äänellä.Ei hän huuda eikä melskaa.Siinä hän nytkin istuu ja otsaasi hellin käsin silittää, poskeasi pitelee kaksin käsin.
Voi huomaa minut, se kuiskaa.
Henki seisoo takanasi ja tukee kaikin voimin, jotta jalkasi kantaisivat paremmin oikeaan suuntaan, joka jouduttaa itseä tapaamaan.
Henki saa ilon kuplia ja kyyneleitä aikaan. Ei hänen tarvitse taikoja tehdä vaan kaikki luonnostaan syntyy. Sinä vain et näe tai kuule häntä, kun toisaalle tuijotat ja korviesi sointi estää todellista
kuulemasta.
Henki piirtää hennoin käsinviivoja,joita sinä ihmeinä pidät. Se kopistelee kuistilla kenkiä ja ikkunoihin naputtelee. Oven rakosista puhaltelee tuttuja tuoksuja,
että muistaisit heitä jotka sinua rakastivat ja rakastavat yhä. Heitä, jotka poistuivat teatterista ennen sinua.
Henki tuo elämääsi ihmisiä, jotka niin kumman tutilta
tuntuvat. Hyvässä tai pahassa he sinua piirittävät vain siksi että kesken edellinen kerta jäi ja nyt pitäisi asiat ratkoa. Tehdä sopu ja anteeksi antaa tai vain syliin ottaa ja rakastaa.
Henki ei koskaan väsy varjelemasta sinua. Ei koskaan hylkää vaikka sinä vedät mustia raasuja yllesi ja toisia väheksyt. Hän tietääkaiken vaan eivoi enempäänsä. Sinulla on oma valta
tuhota tai korjaamaan ryhtyä. Sinulla on valta vihata tai rakastaa. Sinä luot luomusta, raapustat käsikirjoitusta uuteen osaan elämääsi.
Tänääkin ovat kaiki ovet
parhauteen auki, sinun mennä tai tulla, miten tahdot. juuri tänään ovat kaikki koolla siksi ettet enää nyrkkii käsiäisi puristaisi vaan avaisit ne kohti pyhää yhteyttä. Tarttuisit kiinni siihen käteen,
jotta kipuun asti kaipaat. Avaa sydän, murru pois tuskasta- Synny uuteen oloon, tilaan ja elämään. Henki on aina valmis sinulle todeksi tulemaan.
Kerro minulle
Hiljaisuus voi olla painostavaa tai kevyttä. Keveys nostaa esille upeita ajatuksia paremmasta ja toiveikkuutta paranemisesta. Painostava hiljaisuus tuo varjot pidemmiksi, pelon piirien läsnäolon todemmaksi. Mitä on tapahtumassa?
Ei ole muuta keinoa kuin vaientaa ahdistus tai paremmin puhaltaa se ulos. Päästää menemään ja toivottaa hyvää matkaa. Kiitos, opetit minulle itseni syvistä virtauksista pahimman, pakottavimman. Nyt saat mennä, en enää kutsu sinua takaisin. Enää en alenna oloa turhiin murheisiin, otan ne vastaan sitten jos ne tulevat kohdalle.
Olen kaikkeudessani yksinäinen tähti. Näen ja koen, tunnen ja tunnistan itsestäni vain sen mille annan tilan. Miksi vetäisin puoleeni sitä mikä ei kuulu minulle? Miksi kantasin enemmän, kun tässäkin on riittävästi? Kaikki on lopulta samaa loputonta marssia ja kotia on pitkä matka.
En suostu enää muuhun kuin toden puolesta lippua heiluttamaan. Poljen jalkoihini valheiden verkot ja ihmisten on käännyttävä kohtamaan omat aikeensa, joille ennen annoin tilaa, kun en erottamaan kyennyt.
Valo taittuu ikkunoihin ja kirkkaus häikäisee. Enemmän elossa tänään, enemmän itseäni kuin ennen.